Onko nykyinen ulkopoliittinen linja abortti kysymyksessä perusteltu?

Ulkoministeri on nostettu tikun nokkaan. Argumenttina se, että hän ei saisi julkiesti harrastaa sananvapauttaan jos se on "Suomen ulkopoliittisen linjan vastaista". Argumentti on hallinnollisteknisesti pätevä mutta onko se vahvempi kuin jokaisen kansalaisen sananvapaus. Tämä riippuu varmaankin tapauksesta. Jos ministeri tuo esille mielipiteitä, jotka olennaisesti haittaavat Suomen ulkopoliittisen linjan harjoittamista niin silloin ministerin tulisi osata tehdä johtopäätös ja erota. Mutta onko tässä nyt kyse siitä? On epäselvää millä olennaisella tavalla Soinin mielipiteen ilmaisu haittaa Suomen ulkopolitiikan hoitoa. 
Sitten on toinen kysymys, joka loistaa poissaolollaan julkisesta keskustelusta: Miksi Suomella edes pitäisi olla sellaista ulkopoliittista linjaa, joka ottaa tällaisessa kuumassa ja vaikeassa kysymyksessä kuten abortissa jyrkkää ja ekslusiivista kantaa, jossa eriäviä mielipiteitä ei suvaita. Onko Suomen ulkopoliittinen kanta siis se, että promotoidaan myös muille maille linjaa, että aborttikysymyksesä on olemassa vain yksi oikea hyväksyttävä mielipide. Eikö Suomen linja ole aina ollut etsiytyä konflikteissa puolueettoman positioon? Puoluettomuus virallisena linjana ulkopolitiikan kärkenä tässä kysymyksessä voisi olla perusteltua, sillä jokainen joka asiaa pariin kertaan pohtii voi todeta, että abortti ei ole mikään helppo eikä yksioikoinen moraaliseettinen kysymys. Itseasiassa pelkällä filosofisen etiikan loogisella pohdinnalla jokainen voi myöntää, että on olemassa vahvoja perusteluita sille, että "oikeus" aborttiin on varsin ongelmallinen.
Vaikuttaa siltä, että Soinin laittamisessa piinapenkkiin tässä asiassa on enemmänkin kyse siitä, että ne jotka ovat jostain syystä tulleet siihen tulokseen, että abortissa ei olisi mitään moraalisesti tai eettisesti ongelmallista, haluavat kieltää niiden sananvapauden jotka tohtivat väittää toista. Ja nyt tarjottimella on jonkin sortin hallinnollistekninen vipuvarsi. Siitähän tässä taitaa olla enemmän kysymys kuin "huolesta" itse hallinnollisteknisestä ristiriidasta, jolla ei oikeastaan ole juurikaan käytännön merkitystä. Jokainen sivistynyt länsimaan ulkopoliitiikan hoitaja ymmärtää, että abortti on sen verran vaikea kysymys, että siinä henkilökohtaiset eri näkökulmien eettiset vakaumukset ovat jatkuvasti konfliktissa ja hankaustilassa.
Kysymykseni on siis se, miksi Suomella edes pitäisi olla sellaista linjaa jonka kanssa Soinin mielipide olisi ristiriidassa. Miksei Suomen linja voisi olla se, että tunnustetaan tosiasiat ja se tosiasia: abortti on moraaliseettisesti vaikea ja ristiriitainen kysymys. Ei ole filosofisen etiikan kannalta selvää kumpi on oikeassa: ne joilla on argumentti aborttioikeuden puolesta tai ne joilla on argumentti sikiön elämän puolesta? Ja jos humanistinen filosofinen etiikka ei ole se järjenkäytön menetelmä, jolla tämä asia ratkaistaan niin silloin se ratkaistaan uskomusten pohjalta ja tällöin erittäin avoimeksi kysymykseksi voi jäädä se, onko moraalin perusta enemmistön päätös vai onko sillä jokin muukin perusta?

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu